sunnuntai, 14. joulukuu 2008

Kokemus, joka muutti elämäni.

Viime torstaina näin, jotain todella kamalaa. Olin kaikessa rauhassa kaupan kassalle jonottamassa, kun viereisessä kassalla tuupertui vanha mies ihan yhtäkkiä. Ensin hengitti katkonaisesti, vähän ajan päästä huomasin, että miestä elvytettiin. Myöhemmin samaisena iltana kuulin että hänet oltiin saatu taas hengittämään. Paras ystäväni oli ollut paikalla sillä hetkellä. Perjantaina päivystämässä ollessani sain kuulla, että tämä mies oli haettu kaupasta ruumisautolla pois. Näky pyörii koko ajan silmissäni. En varmaan koskaan tule unohtamaan sitä.

Tämä kokemus pisti miettimään asioita ja elämää uusin silmin. Pitäisi alkaa tekemään asioita, kuten pyytämään anteeksi, sanoa rakkaille kuinka kovin heitä rakastaa ja yrittää elää kaikkien kanssa sovussa. Ja ennen kaikkea näkemään useimmin kavereita, ystäviä, sukulaisia ja perhettä. Sillä koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, koskaan ei voi tietää milloin se on liian myöhäistä.

Näin ollen haluan pyytää kaikilta, joille olen aiheuttanut pahaa oloa tai pahaa mieltä anteeksi. Ja ystävilleni, sukulaisilleni, perheelleni ja kihlatulleni haluan sanoa, että rakastan teitä hyvin paljon!

Iloista joulunodotusta kaikille ja voimia kaikille, jotka ovat menettäneet, jonkun läheisen/rakkaan ihmisen!
Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka elää ja olla. Ilman vihaa :)

lauantai, 6. joulukuu 2008

Tarina.

Olipa kerran pieni tyttö, joka odotti innolla koulun alkamista. Hän myös odotti näkevänsä uusia kavereita. Aika nopeasti hän joutui kumminkin huomaamaan, että koulussa ei ollutkaan niin mukavaa. Joka ikisen päivän hän joutui viettämään kuuntelemalla toisten lasten pilkkaa. Ei mennyt päivääkään, ettei hän olisi niitä ilkeitä sanoja kuullut.

Vuodet vieri eteenpäin. Tyttö varttui ja aina vain sai kuunnella ilkeitä puheita. Tytöllä ei ollut ystävää, ei ketään, jolle puhua. Niinpä tyttö joutui pitämään kaiken sisällään. Hän itki itsensä iltaisin uneen. Ja heräsi joka aamu peläten koulupäivää. Ketään ei koskaan kiinnostanut miten pahalta tytöstä tuntui.

Kaikki kumminkin, muuttui kun tyttö pääsi muuttamaan pois siltä paikkakunnalta. Kauas pois. Tyttö sai kuulla, että ihmiset luulivat hänen muuttaneen pois sen takia, kun häntä kiusattiin. Asiat ei kumminkaan ei ollut niin. Tyttö muutti avoliittoon, joka myöhemmin kariutui. Todella tulisissa merkeissä.

Tyttö kumminkin myöhemmin löysi onnensa, ja vaikka tarinoilla onkin yleensä onnellinen loppu. Tässä ei ole, vaikka tyttö onkin todella onnellinen, mutta elämää varjostavat psyykkiset sairaudet, jonka hänen menneisyytensä on saanut aikaan. Ja nämä sairaudet tyttö joutuu kantamaan mukanaan hautaan saakka.

lauantai, 6. joulukuu 2008

Runo

Vuosia  kymmenen
sitä kesti vain,
mut hautaan
kannan muistot
halusin tai en.